Rakkaudesta ruokaan ja keskusteluun

Jaa tämä postaus

Teksti: Matleena Autio

Sain ilokseni osallistua Hämeenlinnassa järjestelyille Hyvin sanottu -keskustelufestivaaleille lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Erätauko-säätiö järjesti osana festivaalia luottamuksellisen keskustelun aiheesta Arjen ruokavalinnat, jossa olin mukana yhtenä keskustelijana.

Erätauko säätiö

Keskustelu edellyttää kuuntelemista

Rakastan kunnon keskustelua. Erityisesti silloin, kun käsiteltävä asia on ristiriitainen ja monimutkainen. Keskustelu on mahtava tapa laajentaa omaa kuplaansa. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta toista pitää olla valmis kuuntelemaan. Vain kuuntelemalla voi päästä käsiksi toisen kokemusmaailmaan ja sitä kautta ehkä ymmärtää miksi hän ajattelee ja toimii kuten tekee.

Tietoon perustuva toiminta on yritysmaailmassa jo itsestäänselvyys. Toivoisinkin, että hakisimme myös omassa elämässämme aktiivisesti tietoa oletustemme perusteeksi kysymällä rohkeasti toisiltamme: Mitä sinulle kuuluu, mitä teit tänään, mitä ajattelet tästä?

Juuri näin me JAMIXilla haluamme toimia. Toisiamme ja asiakkaitamme kuunnellen. Etsimällä yhdessä ratkaisuja asioihin, jotka eivät toimi niin hyvin kuin haluaisimme. Meillä kaikilla on asioihin oma näkökulmamme, joka auttaa meitä näkemään sellaisiakin puolia, jotka joltain toiselta jäävät huomaamatta. Kokonaiskuvan muodostamisessa me kaikki siis olemme tärkeitä, kaikkien näkemystä tarvitaan.

”Mitä syötäisiin?”

Keskustelufestivaaleille osallistuminen jännitti, sillä en osannut valmistautua tilaisuuteen mitenkään. Olen käynyt ruokafestivaaleilla maistelemassa uusia ruokia ja musiikkifestivaaleilla kuuntelemassa lempiartistejani. Keskustelutilaisuuteen osallistuminen on kuitenkin eri asia. Keskustelussa on pakko antaa myös itsestään jotain, ei vain katsoa tai kuunnella muiden tuotoksia. Ohjattu keskustelu jätti kuitenkin jälkeensä lämpimän ja luottavaisen tunteen. Uskon aidosti, että puhumalla ja kuuntelemalla lisäsimme ymmärrystämme käsillä olevasta aiheesta.

Yllätyimme siitä, kuinka tunteita herättävä asia ruoka onkaan. Lapsuudesta tuttujen makujen muistelu toi veden kielelle ja sai meidät pohtimaan, kuinka erilaisessa maailmassa nyt elämmekään. Lisäksi huomasin, kuinka suuri merkitys ruoalla on minulle huolenpidon välineenä. ”Oletko syönyt mitään, onko nälkä?”  ­Kysymyksiä, joihin ainakin moni vanhemmista voi varmasti samaistua.

Ruoka on arvokas asia

Valitettavasti havaitsin myös toistelevani, kuinka en ehdi tehdä syömiseen liittyen niitä valintoja, joita haluaisin. Todellisuudessa kyse ei ole valintojen vaatimasta ajasta, vaan omasta tottumuksestani ja ajankäytöstäni, kuten keskustelukumppanini minulle ystävällisesti huomauttivat.

Onko ruuasta tullut meille jo liian helppoa? Emmekö enää osaa ottaa ruoan valmistamiselle ja syömiselle sille kuuluvaa aikaa, vaan oletamme tuon elintärkeän asian hoituvan arjen keskellä itsestään? Jos pysähtyisimme hetkeksi miettimään ruoan merkitystä omassa arjessamme, antaisimmeko sille nykyistä enemmän aikaa ja arvostusta? Ainakin omalta osaltani voin myöntää, että tälle arvotyöskentelylle olisi toisinaan tarvetta.  

Erään keskustelijan esittämä kysymys on pyörinyt festivaalien jälkeen ajatuksissani lähes päivittäin. ”Mikä on sinulle se ruoka, joka sanoo, minä rakastan sinua?”. Joka päivä päädyn eri vastaukseen.

Lue lisää artikkeleita

JAMIX Uutiset

Rakkaudesta ruokaan ja keskusteluun

Teksti: Matleena Autio Sain ilokseni osallistua Hämeenlinnassa järjestelyille Hyvin sanottu -keskustelufestivaaleille lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Erätauko-säätiö järjesti osana festivaalia luottamuksellisen keskustelun aiheesta Arjen ruokavalinnat, jossa olin